Lue Rikun standup - päiväkirjaa vuodelta 2005




Maanantai-ilta 26.9 klo 21:47


Mulla oli lauantai-iltana 24. päivä treenikeikka Ravintola Tullin Tampurissa. Kyseessä oli tamperelainen harjoitusklubi pienessä ravitolassa lähellä Tampere-Taloa. Muistuttaa jonkun verran fiilikseltään Comedy Kitcheniä Helsingissä. Yleisönä oli etupäässä opiskelijoita, mikä oli aivan loistavaa!! Klubia järjestää Arimo Mustonen. (Kiitos!!) Seuraava ilta on kuulemma 15.10.
Koitin keikalla noin 40 prosenttisesti uutta materiaalia ja parantelin Tomaateille kirjoittamaani settiä. Uusista jutuista jotkut toimivat ihan hyvin ja kehittelen niitä edelleen. Jotkut hylkään, koska osaa niistä koitin jo viikko sitten lauantaina Pasilassa. Olisi ehkä pitänyt uskoa kerrasta. Seuraava klubikeikka on jo keskiviikkona Vaasassa ja sitä seuraava perjantaina Otaniemessä. Toivottavasti ehdin tehdä niitä varten korjauksia. Molemmilla klubeilla on kylläkin minulle uutta yleisöä, joten kiusaus esittää pelkkää "vanhaa" on suuri. Katotaan.

Se täytyy lauantaista sanoa, että puhuin Nykäsestä ja hänen lööppihakuisuudestaan suurinpiirtein näin: "Nykänen varmaan miettii nyt, että miten pääsisi takaisin lööppeihin. Että hakkaisko Mervin vai tunnustais Bodomin murhat.."

Maanantain iltapäivälehdistä luimmekin sitten, mihin tulokseen Matti tuli.




Ohessa lauantain keikalla käyttämäni muistilista. OK-, EI- ja ?-merkinnät ovat keikan jälkeen tehtyjä.










Mietteitä kirjan kirjoittamisen jälkeen 23.9. klo 19:52


Kirjan kirjoittaminen oli todella paljon rankempaa kuin aluksi luulin... Sen nimeksi tuli lopulta "(se oli vain) ajan kysymys". Se on mielestäni i han hyvä nimi. Viittaa moneen suuntaan. Olen ollut naimisissa sen kanssa viimeiset kolme kuukautta ja lokakuussa se sitten tulee kirjakauppoihin joka puolella Suomea. Tällä hetkellä olen niin poikki, etten jaksa muuta tänne lisätä kuin kirjan alkusanat. Palataan...

Terve taas. Kuukausi on kulunut kirjaa kirjoittaessa, Thilia Thaliaa tuomaroidessa ja taloa maalatessa. Vielä vajaa viikko aikaa ja kirja pitää jättää kustantajalle. Itseni tuntien se tarkoittaa loppuviikosta muutamaa valvottua yötä. Tai sitten heittäydyn hankalaksi ja jätän kirjan myöhässä.. Tällä viikolla on Tampereella teatterikesä. Olen menossa katsomaan muutaman esityksen ja juonnan yhden illan Keskustorin ohjelmateltassa. Keikkoja ei ole kuin vasta loppukuusta, mikä on hyvä asia. Teimme Kivelän Nikon kanssa yhden keikan Rauman Pitsiviikoilla. Se meni molemmilla todella hyvin, varsinkin kun ottaa huomioon, että se oli ensimmäinen vajaan parin kuukauden kesätauon jälkeen.

Hei! Kiitos kaikille, jotka olette ostaneet levyni! Se on kivaa kun kiinnostusta löytyy. Ja olkaa kilttejä: Älkää vuotako sitä nettiin!!! Tähän loppuun vielä pieni katkelma tulevasta kirjasta:


REAL DRIVERS
Yks koulutuslaitos, joka ei oo ajan tasalla on autokoulut. Niissä nimittäin opetetaan vaan ajamista, ja kaikkihan me tiedetään, että ajotaidolla sinänsä ei oo mitään tekemistä sen kanssa kuinka sä pärjäät liikenteessä. Mä tarkotan että autokouluissa opetetaan nykyään vain liikennesääntöjä, ajoneuvon hallintaa ja liikennemerkkejä. Okei, okei.. Saattaa olla hyödyllistä osata ajaa ja tietää vähän säännöistäkin ja osata ehkä jotain merkkejä. Älkää nyt ymmärtäkö mua väärin; auttaahan se toki asiaa, mutta ei se vielä sitä tarkota että sä pärjäät liikenteessä nykyajan kasvavien vaatimusten mukaan. Mä tarkotan, että autokouluissa ei oteta huomioon sitä, että nykyajan ihmisillä on kauhee kiire koko ajan. Auto ei pitkään aikaan ole ollu enää pelkkä kulkuväline. Autoon mennään nykyään rentoutuun tai hoitaan työasioita. Autoissa harrastetaan seksiä, syödään pikalounas yhä useemmin ja niin edelleen. Monessako autokoulussa opetetaan esimerkiks miten ajetaan nousuhumalassa ja hirveessä kusihädässä neljän ruuhkassa, samalla kun puhut kännykkään, poltat röökiä, syöt hampurilaista, vaihdat cdtä ja vittuilet muille tielläliikkujille ja kuuntelet kun vaimo huutaa vieressä että miten sä olet säilyny hengissä tähän asti? Ei yhdessäkään! Näitä tilanteita pitäis simuloida.
“No niin. Tervetuloa Real Drivers- autokoulun ensimmäiselle tunnille. Vetäses tosta noi kaks isoo tuoppia ja toi jekkuli ja paa natsa huuleen niin lähetään kattoon miltä se Mannerheimintie näyttää näin neljän ruuhkassa. Mitä? Miten niin onko tää tarpeellista? Kuules nyt tyttö, jos sä kerran haluat taksikuskiks, niin.. No sitähän minäkin.. Ei kun lasi tyhjäks asti. Sitten vaan liikkeelle. Mikä vilkku? Näetsä noi vihreet jotka kohta muuttuu punasiks? Ajat niistä läpi niin paljon kun autosta lähtee, vaihdat Novalta Kissille, näytät tolle kaivinkoneen kuljettajalle keskisormee, syöt ton Big Macin loppuun, soitat kotiin ja kysyt mitä tarvii kaupasta. Tässä on paperia. Kynän mä pudotin jo valmiiks tonne penkin alle.”




Kesälomalaisen tunnustuksia 8.7. klo 18.48

No just joo. Eihän tässä taas voi kun pyydellä anteeksi "etten ole kirjoittanut", mutta "kun on ollut kiireitä". Aikuisten oikeesti. Tähän ehkä pieni tilannekatsaus kuitenkin..
Tomaatit meni oikein hyvin, mulla ei ollut oikeastaan kun yksi vähän heikompi keikka. Harmittaa vaan että se oli lauantain viimeinen Neil Delameren kanssa Kulttuuritukun isolla lavalla. Tai ei sekään oikeastaan huonosti mennyt.. jotenkin kummallisesti vaan. Rankkojahan noi festarit aina on. Varsinkin kun melkein heti Tomaattien jälkeen mentiin porukalla Kilkennyyn "Smithwicks Cat Laughs" - festivaalille. Sieltä sai taas hyviä kontakteja, joista toivottavasti ainakin osa tulee ensi vuonna Hämeenlinnaan.
Mitäs muuta? Julkaisin lopultakin "Live in Lahti" - levyn, jota voi toistaiseksi ostaa vain näiden nettisivujen kautta. Syksyllä senkin asian pitäisi korjaantua ja Suomen ensimmäinen standup-levy pitäisi olla laajemmassakin jakelussa. Näin ainakin toivon.
Sitten.. kirjoitan standup-kirjaa parhaillaan. Aineisto pitää jättää kustantajalle 15. elokuuta mennessä. Kirja, nimeltään (Se oli vain) AJAN KYSYMYS tulee kirjakauppoihin ympäri maata lokakuussa. Sen kustantaa Aamulehti. Kirja tulee sisältämään kirjalliseen muotoon tehtyjä standup-rutiineja vuodesta 1993 alkaen.
Kirjottaminen on hauskaa, mutta rankkaa puuhaa. Satuin näkemään Lewis Blackin haastattelun Conan O´Brien-showssa, ja hän puki sen hienosti sanoiksi: Se on vähän kuin joka päivä olisi sunnuntai-ilta, kun sinulta on läksyt tekemättä. Lewis on amerikkalainen stanudp-koomikko, joka toivottavasti tulee Tomaateille joku vuosi. Viime vuonna se oli jo lähellä ja toukokuussa tavatessamme hän lupasi (koittaa) tulla vuonna 2006. Toivossa on hyvä elää.
Hyvää loppukesää kaikille.. JA OSTAKAA MUN LEVY!!






Päivää ennen pronssiottelua 7.4. klo 19.14 Lempäälässä

Okei.. Kerho putos Jokereille, mutta onneksi ne voi pelata vaihteeksi pronssista.. Katselin tiistaina tv-peliä ja siitä tuli uusi idea itsestäänselvyys-rutiiniin. Koitan sitä lauantaina Tampereen Seisomapaikalla, jonne sain yllättäen MC- keikan. Viimeksi olen ollut MC varmaan reilusti yli puolitoista vuotta sitten. Oikeastaan ihan kivaa, vaikka sainkin isäntänä olemisesta tarpeeksi Helsingin ensimmäisenä act!one - vuotena. Pitää siis kirjoittaa ajankohtaista materiaalia lauantaina! Siinä on se hyvä puoli, että setup on tavallaan jo valmiina, täytyy vaan keksiä punchlinet. Tästä samasta syystä ko. materiaalista harvoin tulee ohjelmistoon kestävää juttua. Joskus kylläkin. Odotan innolla.

Minulla oli viime lauantaina keikka Pasilan act!one - klubilla. Olin siellä viimeksi syksyllä 2004.. vai oliko se keväällä..? Joka tapauksessa aikaa oli 25 minuuttia. Tein oikeastaan kaiken uuden materiaalini tähän saakka, mistä olen tänne kirjoitellut. Siinä kesti noin 15 minuuttia. Yleisö reagoi todella hienosti. En muista milloin viimeksi olisi ollut niin rento olo lavalla. Loput kymmenen tein sitten vanhaa (itsestäänselvyydet, Bodyshop). Sinä iltana esiintyvien koomikoiden lisäksi Krisse, Heli, Niko ja ainakin Jape Grönroos olivat katsomon puolella. Kun toinen koomikko katsoo esitystä, tulee siitä aina jotenkin jännittynyt olo, koska tietää, että ainakin yksi henkilö yleisöstä katsoo sinua (tahtomattaan?) analyyttisesti.. Mutta oikeasti mä tykkään siitä.
Lauantain keikka osoitti sen, että tarvitsen vielä reilut 10 minuuttia uutta Tomaateille. (Vaikka esim. itsestäänselvyys-rutiiniin on tullut todella paljon lisää vuoden aikana...) Tomaatteja! Tomaatteja! - festivaali, joka tässä on ollut Eirtovaaran Mikan kanssa työn alla, alkaa etukäteisjärjestelyiden puolesta olla valmis. Käykää nettisivuilla katsastamassa meidän ohjelmistomme!! Tämän viikon lauantain lisäksi minulla on kolme mahdollisuutta testata uutta materiaalia: Act!one 23.4 Helsingissä, uusi klubi Ravintola Bravossa Tampereella 29.4 ja Seisomapaikka Tampereella 7.5. Huhhuh.. Täytyy taas päästä tekemään vitosia lisää, muuten ei riitä aika. En tehnyt lunttia viime lauantaiksi. Jee! Alkaa pysyä muistissa!




Pääsiäissunnuntaina 26.3 klo 11:54 Lempäälässä

Hyvää Pääsiäistä ja vielä parempia Playoffeja! (Olen muuten Tampereelta kotoisin ja kannatan silti HPK:ta. Aikamoinen paradoksi, eikö vaan? Melkein yhtä iso, kuin että joku sanoisi "Halusin nähdä hyvää lätkää livenä ja siks mä muutin Espooseen..")
Olin eilen illalla "yllätyskeikalla" Tampereen Seisomapaikka-klubilla tekemässä 5-minuuttisen heti toisen puoliskon aluksi. Tai eihän se keikka tietenkään minulle yllätys ollut.. Heko.
Keikasta jäi kaiken kaikkiaan hyvä fiilis ja odotan innolla toukokuun keikkaani siellä. Suurin osa vitseistä toimi hyvin sinänsä ja osaan (Julkinen ammatti, Loch Ness, väsynyt - appelsiini - Andy) alkaa löytyä jo oikea rytmi. Minulla ei ollut kuin pari täysin uutta juttua (Lapsuudenkaverit - verkkarit - lippis - Schumi, ), koska halusin parannella ja tiivistää Callbackissa tekemääni materiaalia. Viiden minuutin aikaraja (jonka Eirtovaaran Mika minulle ylimääräisenä esiintyjänä asetti) teki hyvää, koska halusin kokeilla mahdollisimman monta rutiinia. Tämä tietenkin tarkoitti sitä, että juttuja piti tiivistää. Kiva, mutta vaikea tapa karsia ylimääräinen lässytys pois. Yleensä karsinta tapahtuu keikkojen myötä. Tässä luntti.





Illan muita esiintyjiä olivat mm. Mika Eirtovaara (mc), Ismo Leikola ja aina yhtä hauska Marko Kämäräinen.
Tampereen Seisomapaikat pidetään YO-talolla. Paikkka oli ylitäysi ja ovet suljettiin jo puoli seitsemältä. Yleisö oli nuorta opiskelijaporukkaa. Erittäin hyvä! Tilana YO-talo on standup-komiikkaan varmaan Tampereen paras. Yleisö on joka puolella ympärillä ja ihan lähellä. Ainoana miinuksena oli se, että väliajalla ja ennen esitystä tarjoilupisteitä oli vain yksi (!!!). Tämän takia väliaikakin vähän venyi.



Maanantaina 21.3 klo 17:05 Lempäälässä

Toissapäivänä oli Callback Comedy Clubin ensimmäinen ilta Finlaysonin alueella sijaitsevassa Ravintola 54:ssä. Esiintyjinä mun lisäkseni mm. Ilari Johansson ja Antti Virtanen. Väkeä oli hyvin ja paikka oli kiva. Kiitos järjestelyistä Kimmo! Ja pitkää ikää klubille.
Olin päättänyt testata uutta materiaalia, vaikka se ei headlinerille (illan pääesiintyjä) järkevää olekaan (jos tarkkoja ollaan niin melkein kiellettyä..), mutta toisaalta tarvitsen lava-aikaa uudelle tavaralle ennen toukokuuta. (Mä muuten käytän liikaa sulkumerkintöjä kirjoittaessani.)
Olin kehitellyt ja korjaillut osaa Comedy Kitchenin materiaalista ja koitin myös täysin uutta. Osa (appelsiini, kummalliset tavat, julkinen ammatti) toimi hyvin, toisissa taas (Marjamäki, lentokenttä-ääliöt, ovipuhelimet, entiset kingit) setup kestää aivan liian pitkään tai on liian monimutkainen, että toimisi niin hyvin kuin voisi. Lisää kehittelyä vaan. Tässä on lista, johon tein joitain merkintöjä keikan jälkeen.


.

Marjamäki-rutiinin tein siksi, että Iso P, eli Pekka Marjamäki itse, oli katsomassa esitystä. Se on kylläkin ihan hyvä juttu, jonka voi käyttää muutenkin kunhan sen saa kuntoon.

Tuon listan läpikäymiseen meni melkein tasan 15 minuuttia. Loppukeikan tein varmaa ja vanhaa (Bodyshop, M&N erot, tamppoonit). Olisi pitänyt opetella taas järjestys paremmin ulkoa, mutta mutta.. Lisäksi olin keikalla todella väsynyt, koska edellisen yön unet olivat jääneet liian vähiin. Jääkiekkotermein voitin 3-2. Se on ehkä liian kapea voittomarginaali, mutta hei.. "uutta matskua". C´mon!

Kolme klubia olisi vielä ennen Tomaatteja. Ei taida riittää. On kaivettava jostain aikaa ja mentävä tekemään 5-minuuttisia klubeille.



Lauantaina 12.3 alkuiltapäivästä, junassa jossain Joensuun ja Lahden välillä

No niin. Olipahan sitten kummallinen keikka eilen Joensuussa. Olimme Saariluoman Jaskan kanssa Fullhouse oy:n järjestämällä kahden koomikon klubilla Public Corner - ravintolassa. Tunnin esitys oli tilattu. Päätimme jakaa ajan neljään 15-minuuttiseen. niin, että Jaska aloittaisi 15 minuutin setillä, jonka jälkeen minä tekisin niin ikään varttitunnin. Sitten paussi, minä 15 minuuttia ja Jaska loput.
Paikka oli ääriään myöten täynnä. Kun me kävelimme sisään ovesta, portsari sanoi, että "Sorry, ei enää mahdu." Johtui varmaan siitä, että minä menin edeltä.. eihän mua kukaan tunnista. Nyyh.
Jaskan eka setti meni hyvin. Sitten minä nousin lavalle ja samaan aikaan kun tartuin mikrofoniin, palohälytin alkoi soida. En usko, että edes harjoittelemalla olisi saatu parempaa “taimausta” aikaan.

Olisin halunnut kokeilla uutta aloitustani, mutta jouduin tietenkin kommentoimaan hälytystä. (Onni onnettomuudessa että olin kirjoittanut palomiesmateriaalia Comedy Kitcheniin.) Sain muutenkin improvisoitua tilanteesta jonkin verran, tosin aika kliseisesti. (”Mähän olen ihan liekeissä” etc). Ja ikäänkuin hälyttimessä ei olisi ollut tarpeeksi, kadulla (Public Cornerin kahden neliön esiintymislava on suurten, peittämättömien ikkunoiden edessä katutasolla) meni ohi kolme paloautoa ja ambulanssi (”Jaha. Kyyti tuli.” ja “Ette muuten arvaa paljon tän kaiken järjestäminen makso”). Henkilökunta kävi sanomassa minulle, että kyseessä on väärä hälyytys, joten päätin jatkaa, koska ajattelin, että kai ne palomiehet saavat sen hälyn äkkiä kuitattua... Kuulin keikan jälkeen, että järjestelmä oli vasta uusittu ja että siksi siinä meni yli 7 minuuttia...

Eka viisitoistaminuuttiseni meni siis vähän niin ja näin. En kokeillut likimainkaan niin paljon uutta materiaalia kun minun piti. Comedy Kitchenissä kokeilemani uuden alun, ulkonäkökuvailun ja palomiesjuttujen lisäksi kokeilin uutena ainoastaan Loch Ness - jutun, joka kylläkin toimi ihan hyvin. Ja pakko oli tehdä helppo maali Nykäs-lööpistä. Ei voi mitään. Vähän kun seepra paljastaisi kaulansa, että "Pure vaan".

Tein ekaan varttiini noin puolet vanhaa. Oli jossain vaiheessa tarkoitus tehdä hieman karsittu versio CK:ssa esittämästäni DVD-rutiinista ja kokeilla lentomatkustaja-matskua, mutta palohälyytyksen takia tein varmempaa materiaalia. Toisen varttini teinkin sitten pelkkiä vanhoja rutiineita: Lotto, Bylsijän GT, Miesten ja naisten erot etc.




Joensuussa oli kiva yleisö ja hyvä meininki. Odotan innolla seuraavaa kertaa, koska se sitten onkaan.

Ai mikäkö se Nykäs-juttu on? Voin kirjoittaa sen tähän koska se taitaa olla vain tämän ajan lapsi: Eli lööppi jonka haluaisin Iltapäivälehdissä nähdä; “MATTI PETTI MERVIÄ VANKILASSA”




Tiistai 8.3 klo 18:02, Lempäälä

Huhhuh, että pelotti viime sunnuntaina ennen Comedy Kitchenin keikkaa. Olo oli kun noviisilla. (Itse asiassa yksi aloitteleva koomikko nimeltä Sami Hedberg kysyi multa keikan jälkeen, että oliko se mun eka kertani.. Kiitos. En mä mielestäni niin huono ollut. Piste-piste-piste.) Comedy Kitchen Isolla-Roballa Helsingissä on Andrén pyörittämä "treeniklubi", jossa koomikot tekevät vain uutta materiaalia. Se on kerran kuussa sunnuntai-iltaisin. Aikaa esiintyjällä on maksimissaan seitsemän minuuttia. Se on usein esiintyjästä riippuen joko liian lyhyt tai liian pitkä aika.
Olin lavalla 10 minuuttia, joista noin viisi toimi todella hyvin. Toiset viisi menivät vähän harakoille. Jutut eivät olleet kovin huonoja, mutta mä sössin vähän esittäessäni niitä. Jouduin turvautumaan biisilistaankin pari kertaa. (Kutsun ranskalaisilla viivoilla lapulle sutaistua juttujen esitysjärjestystä "biisilistaksi". Jotkut ilkeämieliset kutsuisivat sitä luntiksi.) Yleisö tuntui olevan niin nuorta, etteivät tainneet poimia viittauksia 80-luvun elokuviin. Selitystä, selitystä.. tiedetään.
Ajattelin, että yritän kirjoitella tänne vähän sitä, miten 20-minuuttiseni kehittyy kevään aikana kohti Tomaatteja. Skannasin tuohon alapuolelle CKssa käyttämäni listan. Ympyröidyt ok-merkinnät tein heti keikan jälkeen niiden juttujen kohdalle, jotka mielestäni toimivat.

Seuraavalle klubikeikalle (Joensuun Public Corner tämän viikon perjantaina 11.3 klo 21.00 Jaakko Saariluoman kanssa) jäävät ainakin seuraavat:

Uusi AA-kerhoalku, kommentit nykyisestä ulkonäöstäni, palomiehet vs. standupkoomikot, urheiluruutu haastattelemassa koomikkoa ja oikeastaan koko DVD-vuodatus. Muutaman helsinkiläisille ja espoolaisille suunnattu piikki jää pois. Lisäksi teen Join kaupungissa ensimmäistä kertaa rutiineja tsunamikeräyksestä, lentokenttäkäyttäytymisestä ja luultavasti Loch Nessin hirviöstä. Plus sitten vanhempaa ja "varmempaa" materiaalia. Mikäli satut paikalle perjantaina keikan jälkeen ja olet lukenut tämän, niin ota hihasta.. ja tarjoa tuoppi.



Lauantai-ilta 6.3 klo 18:13, Lempäälä

Kävin tällä viikolla Lontoossa työmatkalla. Ehdin teatterissakäynnin lomassa jopa stand-uppiakin katsomaan. Joka tiistai-ilta Lontoon Comedy Storessa (Leicester squaren ja Piccadilly Circuksen välissä) on "The Cutting Edge" - show. Siinä kuusi koomikkoa "improvisoivat" viimeisten viikkojen ja kuukausien lehtiotsikoiden pohjalta, joita yleisö heille huutelee. (Minun ehdotukseni oli tupakoinnin kieltäminen Irlannissa). Erittäin hauska show! Tämä oli toinen kerta kun näin ko. esityksen. Luultavasti tehdään jotain vastaavaa ajankohtaisista aiheista Tomaateilla. Ja niin kuin aina, sain matkalta uutta materiaalia (mitä tällä hetkellä tarvitsen kipeästi..). En kirjoita sitä tietenkään tähän nyt, koska keikkakausi on vasta alullaan.. Eikä se sitä paitsi vielä ole valmistakaan. Sen vain tähän loppuun sanon, että Lontoo on joskus hämmentävä paikka. Siellä on keskustassa iso liike, jonka nimi on Virgin Megastore, mutta silti siellä myydään vaan levyjä.



Keskiviikkoilta 23.2 klo 20:54, Lempäälä

On sitten vierähtänyt hetki jos toinenkin siitä, kun viimeksi kirjoitin tänne. Sorry, mutta on tässä ollut kaikenlaista ja niin edelleen. Enkä ehdi nytkään mitään muuta tekemään, kuin vain jättämään todisteen, että "näitä sivuja päivitetään jatkuvasti".. On minulla oikein syykin. Vaihdoin konetta ja ohjelmaa, jolla näitä sivuja teen ja siinä meni sitten säätäessä. Lisäksi ohjasin TTT:lle näytelmän "Mullan alle". Ohjaaminen söi paljon energiaa, eikä tuntunut riittävän aikaa. Mutta nyt koneen ja ohjelman pitäisi toimia, ensi-ilta on ohija minulta loppuivat tekosyyt. Joten tästä eteenpäin, rakas päiväkirja, kirjoitan sinulle säännöllisemmin.
Päiväkirjan lisäksi minun pitäisi kirjottaa uutta materiaalia, koska kevään keikkakauteni alkaa oikeastaan vasta nyt. Minulla on muutama klubikeikka Pasilan act!onella, sekä sitten joitakin yksityiskeikkoja. Tarkoitus olisi valmistaa täysin uusi 20-minuuttinen Tomaatteja! Tomaatteja! - festivaaleille toukokuussa. Ja näin myös tulen tekemään. Ensimmäinen treenikeikka on sunnuntaina 6.3. W&T Comedyn "Comedy Kitchenissä" Helsingissä. Ans kattoo kuinka äijän käy.


Itsenäisyyspäivä 2004 klo 18:30, Lempäälä
"Suomalaiset intohimoiltamat"

Joo. Mä tiedän. Onhan se surullista, että päivittää omia nettisivujaan Itsenäisyyspäivänä, mutta kun ei oo muutakaan tekemistä. (Lue: Kun ei vieläkään kutsuttu Linnan juhliin..)
Mä yritin etsiä muistiinpanoistani jotain itsenäisyyteen liittyvää, mutta ei osunu heti silmiin. Sen sijaan löysin ton alapuolella olevan jutun. Kirjoitin sen itse asiassa tilauksesta sellaiseeen suhteellisen lyhytkestoiseen ohjelmasarjaan, kuin "Vadelmakallion iltamat", jossa sen sitten esitinkin. Vuosi oli kai 1997 tai 1998. Olin silloin töissä Hämeenlinnan Kaupungin Teatterissa ja meidän silloinen kapellimestarmme Esa Katajavuori soitti siinä ohjelmassa. Niillä illoilla oli aina joku teema, ja mulle ilmoitettiin muistaakseni pari viikkoa aikaisemmin, että sinä kertana, kun olisin siellä "tempuntekijänä" (joita sillä paikalla esiintyviä kuvailtiin, koska standup ei ollut vielä suuren yleisön - saati sitten tv-tuottajien - tiedossa) aiheena olisi intohimo. Minä sitten siitä kirjoittamaan intohimosta... ja yllättävää kyllä iltamista. En muista kauanko kirjoittamiseen meni. Luultavasti kaikkine hiomisineen muutama päivä.
Kun tulin kuvauspaikalle Vadelmakallion tanssilavalle, minulle ilmoitettiin että illan teema on vaihtunut intohimosta jazziin, ja että esiintyisin Laura Mikäsennniminytolikaan jälkeen. Muistaakseni mulla oli vajaa tunti aikaa joko kirjoittaa täysin uusi setti, käyttää jotain muuta materiaalia (jota minulla ei silloin vielä liiemmälti ollut), tai koittaa vääntää intohimosta kirjoittamani jazz-teemaan.. Päädyin jostain syystä viimeiseen vaihtoehtoon. Aloitin viiden minuutin settini jotenkin näin "Jazzhan on intohimoa, ja intohimo on jazzia..." (Tiedän, että aloitus oli tosi kökkö, mutta mä olin paniikissa!) Jotenkin sitten pystyin vääntämään alun siten, että alla oleva rutiini tuntui (ainakin sillä hetkellä) sopivan teemaan. En koskaan nähnyt ko. esitystäni, joten joudun luottamaan muistikuviini. Ja aikahan kultaa muistot, kuten sanotaan. Tässä alla kuitenkin alkuperäinen "Intohimorutiini" täysin alkuperäisessä asussaan. Kirjoitusvirheineen kaikkineen.

"Suomalaiset intohimoiltamat.. Miten te määrittelisitte ne? (kysyy) Mun mielestä pitäis ensin määritellä mitä on intohimo ja mitä on iltamat.. Mitä on intohimo? Miehen kannalta se on sitä, että himoitaan innolla ihan ketä vaan ja naisen kannalta sitä, että ollaan innoissaan että himoitaan, mutta sitten sanotaan miehelle, että tässähän vois olla kuka vaan. Ja jos mies on niin tyhmä että kertoo totuuden, niin sitten sitä mennäänkin kämpille lukeen aikakauslehtiä.. Enkä mä nyt tarkota mitään Tekniikan Maailmaa.. Mitä iltamat sitten tarkottaa? Joukko ihmisiä kokoontuu jonnekin viettämään aikaa. On ohjelmaa, on tanssia, on se viimenen valssi.. ja moni oikee käsi on taas onnellinen.. Suomalaiset iltamat taas tarkottaa periaatteessa samaa, mutta vaan sillä erolla, että ollaan hirveessä kännissä koko ajan.. Mun mielestä suomalaisille miehille pitäis perustaa esileikkikoulu. Vai mitä mieltä olette naiset? Nimittäin vaikka suomalaisilla miehillä on suurimmalla osalla kykyä ja ennenkaikkee halua siihen varsinaiseen lakanaralliin, niin se.. sanotaanko näin, että pesuohjelman valinta on kyllä todella heikoissa kantimissa. Mankelointi kyllä onnistuu, mutta se esivalmistelu.. Vai monenko mies on niin huomiokykyinen, että tajuaa koska tarvii hellävaraista villapesua, miten toimitaan kun on silkkiä tai miten sitten käyttäydytään jos eteen tuleekin käsinpesu. Eihän me aina ymmärretä, että likasia tennissukkia ei voi laittaa samaan koneeseen korsetin kanssa.. Ei. Suomalainen mies vääntää asteet yheksäänkymppiin, kirjopesu päälle, täys linkous lyhyellä ohjelmalla ja pyykit koneeseen.. Ja pesun jälkeen on turha odottaa silitystä.. Ei ihme, että naisia ei paljon pyykinpesu kiinnosta. Se on oikeesti se syy, miks suomalaiset miehet käy niin paljon erilaisissa pesuloissa ympäri maailmaa.. parempi sekin kun ryhtyä nyrkkipyykille.
No jos nyt oletetaan, että suomalaisen miehen kyky ilmasta intohimonsa on yhtä hienovaranen kuin katupora, niin eikö me olla yhtä mieltä siitä, että ajatus intohimoiltamista on aika mahdoton? Nimittäin ihan normaaleissa iltamissa miehethän ottaa rohkasua pitkin iltaa ja odottaa kieli pitkällä sitä viimestä valssia, että pääsee kontaktiin vastakkaisen sukupuolen kanssa.. Jos sitä nyt kontaktiks voi sanoo. Ajatelkaa nyt: Viimenen valssi on lopuillaan, bändin roudari kerää jo piuhoja kerälle, kello on melkein puoli kaks yöllä ja mies tajuaa, että nyt on viimenen aika sanoo jotain tai muuten edessä on kuivapesu. Ja kun pyykkikorit on ääriään myöten täynnä ja vaan odottaa koneeseen pääsyä, niin ei sillä oo todellakaan väliä, onko kone vanha vai uus, pitääks se täyttää sivulta vai päältä, onko tiivisteet kunnossa tai miten sitä pitäis käyttää.. Ei mitään väliä. Siinä ei paljon OMO-infoihin soitella tai pyykkejä eritellä; kunhan tulee pestyä. Rumpali kun helisyttää lautasia viimesen kerran niin ”Sä näytät siltä, että sun täyttöaukko on kuin tehty mun pesupallolle. Saanks mä käyttää sun kuivausrumpua?” Ei kun narulle kuivumaan ja konepesua on turha odottaa.. Himassa kaivetaan Alibien takaa ylimmältä hyllyltä nelivärinen pesukone-esite ja ”Ekolavamaat, Siemens, AEG, Whirlpool...”
Jos tää on tilanne normaaleissa iltamissa, niin mitä sitten jos kyseessä olis Intohimoiltamat? Miehet olis varaamassa pyykkivuoroja jo ennenkun juontaja ehtii sanoo Tervetuloo ja naiset sanois, että peskää itte pyykkinne, me lähdetään tyttöjen kanssa mattorantaan. Suomalaiset intohimoiltamat... Ei toivookaan.. Mutta miehet muistakaa mitä Maija Poppanen sanoi: Siis klip ja klap ja pyykkiä riittää vaan, siis klip ja klap, kyllä ne puhtaaks saan.. Kai meillä on toivoa.."

Eli siinä se on. En tiedä, mistä toi pesukonevertaus tuli mieleen, mutta "ainakin kotona se toimi".




4.12.2004 klo 19:42, Lempäälä
"Näin järjestät mahdollisimman huonon standup-keikan"

Terve vaan kaikille, jotka tätä lukevat! Kiva kun löysitte sivuille. Tarkoituksenahan mulla ei ole kirjoittaa varsinaista päiväkirjaa, vaan ajatuksia erilaisista elämän ilmiöistä, tapahtumista ja ihmisistä. Osa näistä ajatuksista on syntynyt jo joku aika sitten, mutta osa luonnollisesti on uusia. Tarkoituksena olisi koota kokonainen kirja vuosien varrella kirjoitetuista rutiineista, mutta se taitaa jäädä ajanpuutteen vuoksi hamaan tulevaisuuteen. Ei kannata yrittääkään sitä tässä työpaineessa, mutta ehkä joskus.. Scarlett O´Haran sanoin "I won´t think about it today. I´ll think about it tomorrow". En usko että toi lainaus meni oikein, mutta kai se ainakin oli ajatuksellisesti edes sinne päin.. Mitähän mä oikein jorisen? On tääkin tapa alottaa päiväkirja...
Yritän kirjoittaa tänne jotain joka viikko, joten kannattaa käydä tarkistamassa aina silloin tällöin... Eli joka viikko.
Ja sitten asiaan: Meitä koomikoita kysytään aika paljon keikoille tätä nykyä, ja koska standup on vielä suhteellisen nuori laji Suomessa, mä ajattelin helpottaa tilaisuuksien järjestäjien työtä ja laadin tälläisen listan.. Eli näin järjestätte mahdollisimman huonon stand up - keikan:

- ei mikrofonia, eikä valoja. Kaikenlaiset näköesteetkin auttaa asiaa (pylväät, ylisuuret viherkasvit tai seinät)
- jos keikka on kapakassa, ei mieluiten lavaakaan; paras paikka on ovensuussa biljardipöydän ja baaritiskin välissä (Tässä vaiheessa haluan kiittää hämeenlinnalaista Pub Papukaijaa!!)
- yleisö mieluiten joko ihan lärvit tai täysin selvistä päin
- tarjoiluehdotuksena joko helvetisti ilmasta viinaa, tai sitten kolme pulloo olutta eli sillain että just alkaa tehdä mieli lisää, muttei voi enää ajaa autolla
- esitys kannattaa ajoittaa mieluiten joko suoraan järjettömän pitkän kokouksen tai seminaarin päälle, tai jos kyseessä on rapujuhlat, niin sitten se on parhaimmillaan loppuillasta
- juontajaa kannattaa käskee sanoon, että "Seuraavaks tuleekin sitten tosi hauska esiintyjä", koska mikään ei oo koomikolle niin kivaa kun etukäteispaineet. (Jos juontaja vielä muistais sammuttaa mikrofonin tai ottaa siitä jopa patterin mukaansa, niin keikan alku olis täydellinen!)
- jos samoissa juhlissa esiintyy strippari, niin sitten esityksestä voi mielellään sanoa, että "Se strippari tulee heti tän koomikon jälkeen", tai sitten standup-esitys kannattaa sijoittaa heti stripparin jälkeen; niin tai näin niin yleisö on varmasti tarkkaavaista ja haluaa nähdä komiikkaesityksen..

Hyviä esiintymistilanteita on sitten mm. seuraavat:
- kiekkoleijonien bussi hävityn WorldCup-finaalin jälkeen
- Keskustan vaalijuhlat, hautajaiset tai päiväkodit
- mikä tahansa tilaisuus, missä Heikki Hietamies on juontamassa
- Vaasan Rantarockin päälava just ennen Metallicaa
... tai tietysti heti Ilari Johanssonin jälkeen :)

..että tällästä tänään! Palaillaan!